Lasiainen

Salud

2009-12-06T14:26:00.008+02:00

Söin krapularuoaksi pässinkiveksiä. Oli ihan jees. Jostain syystä sain kunniakirjankin, laitan sen heti missikisapokaaleiden viereen. On tässä huushollissa muillakin ansioita kuin yhdellä koripalloilijalla, jonka mitalit täyttävät kokonaisen huoneen ja ala-asteen pystit on viety kellariin. Ei mulla muuta, jos löytys kännykän usb-piuha ni vois tehä Pöytä koreaksi -blogipostauksen.

Kaks viikkoa harmaata ja sit Espanjan aurinkoon!

Järjen hiven

2009-10-26T15:39:00.005+02:00

Tämän päivän antoisin hetki oli vääntää työpaikan wc-tiloissa viisi kiloa chilikakkaa samalla lukien Tommy Tabermannin runoa seinällä olevasta poikakalenterista.

Viime kesän kohokohta oli matka Amsterdamin kautta Pekingiin, jossa hauskanpidon lisäksi ripuloin noin 8 päivää putkeen, jonka vuoksi kuuluisa muurikin jäi näkemättä. Tästä viisastuneena seuraavalla reissullamme väännämme aivot offille ja lähdemme jouluksi valmismatkalle Teneriffan junttiparatiisiin. Voiko jouluaattoa muka viettää tätä huikeammissa tunnelmissa?

Remonttikin on ohi ja uudet tuparit pidetty. Näin periaatteessa kaikki niin bueno kuin olla ja voi, mutta jostain syystä minulle on jäänyt päälle jatkuva pelko siitä, että seuraavaksi tapahtuu jotain hirveää, vähintäänkin maailmanloppu tai jotain siihen verrannollista. Tämä paniikinomainen fiilis vaikuttaa jo yöuniinikin. Työterveyslääkäri totesi jälkistressini täysin normaaliksi ilmiöksi, jonka pitäisi ajan myötä hellittää luonnostaan. Näinhän se varmasti onkin, mutta täysin nakit silmillä ei meinaa työnteosta tulla vittujakaan, sairaslomalle ei ole käytännössä mahdollisuutta ja unilääkkeet pistävät pään pöpperöiseksi koko aamupäivän ajaksi. Uninappien avulla tässä nyt toistaiseksi kuitenkin mennään ja jätetään kaikki ylimääräinen touhuilu ja ryynääminen väliin. Lepo on hyvä juttu.

PS: Minulla on maailman ihanin uusi violetti talvitakki.

Mittumaari

2009-06-18T12:42:00.007+03:00

Työkaveri saapuu töihin itkuisena: hänen koiransa tekee kuolemaa. Toinen työkaveri on saanut asiakkaasta stalkkerin, joka soittelee jopa viikonloppuisin ja pikkutunneilla hourien sekavia joko kännissä tai lääketokkurassa. Tyypistä tehdään rikosilmoitus, ellei häirintä hyvin pian lopu. Kolmas työkaveri kävi reissussa kokeakseen sen, kuinka miessiivooja runkkaa hotellihuoneessa hänen alusvaatteisiinsa. Muiltakin osin reissusta jäi vain paskan maku suuhun, eikä kuulemma koskaan enää Egyptiin.

Puoliso jännittää jatkosopparin kohtaloa, kuun vaihteessa on työsuhde katkolla. Pomo kärsii stressistä ja sydänvaivoista, mutta yrittää olla purkamatta sitä liikaa alaisiinsa. Ilahdutettiin häntä juuri kuoharipullolla ja halattiin. Kaverilla on terveyshuolia ja kotiväki tuskailee myös monenlaisten murheenkryynien kanssa. Itse käyn kerran viikossa hierojalla ja selkä on aina yhtä kipeä ja jumissa. Venytellä pitäisi, mutta aina se unohtuu tai laiskottaa muuten vaan.

Kohta pistän kamat kassiin ja lähden viettämään cityjuhannusta hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Hötkyillään sitten taas ensi viikolla ja lasketaan päiviä ja tunteja kesäloman, seuraavan viikonlopun tai eläkeiän alkuun.

2. maanantai

2009-06-16T09:39:00.009+03:00

Huomasin eilen, että olen kadottanut duunipaikan avaimet jonnekin viikonlopun aikana. Asunto on käännetty ympäri moneen kertaan, viikonlopun isännältä tiedusteltu asiaa ja löytötavaratoimistot kyselty läpi, mutta vielä ei ole avaimia löytynyt ja tuskin löytyykään. On liian monta paikkaa, minne ne ovat voineet pudota. Ahdisti kertoa mokasta esimiehelle, varsinkin kun tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun jotain tällaista tapahtuu. Vuosi sitten minulta varastettiin baarissa käsilaukku ja siinä rytäkässä menivät puhelin, koti- ja työpaikan avaimet, kaikki kortit ja liuta muuta henkilökohtaista tavaraa. Nyt en voi syyttää asiasta edes ketään muuta kuin itseäni.

Yö oli levoton, sillä sain vähän väliä päähäni ajatuksen paikoista, mistä avaimia voisi vielä etsiä, jolloin hyppäsin ylös penkomaan asuntoa. Vielä aamulla kulutin aikaa asunnon penkomiseen mitä epätodennäköisemmistä paikoista, ennen kuin uskalsin lähteä tunnustamaan mokani esimiehelle. Onneksi hän oli ymmärtäväinen ja sovimme, että katsotaan tilannetta uudelleen juhannuksen jälkeen, jos ne vielä jostain ilmaantuisivat. Tulee kohtalaisen kalliiksi sarjoittaa kaikki lukot uudelleen, joten tulen taatusti kääntämään asuntoni ja muut mahdolliset paikat ylösalaisin vielä moneen kertaan. Vitutusta lisäsi eilen saatu turhanpäiväinen parkkisakko pysäköityämme Pasin kanssa autoni vahingossa väärin. Onpa taas ihan jumalattoman fiksu olo.

Avainepisodi tosin poistui mielestä kun kuulin tuttavani tuoreimmat kuulumiset. Tässä palaa heidän naapuritalonsa. Tuttavani oli valvonut koko yön peläten palon leviävän heidänkin taloonsa (oli ilmeisesti ollut varsin lähellä) ja tuntenut suunnatonta kiukkua niitä naapureita kohtaan, jotka menivät räpsimään valokuvia sekä erityisesti sitä nuorisoporukkaa kohtaan, joka meni Mäkkärin pussien kanssa seuraamaan viihdenumeroa tässä palavat ihmisten kodit. Kaunista. Tästä tulee varmaan vielä vitun hyvä päivä.

Kerava

2009-06-15T12:49:00.019+03:00

Keravointi meni hienosti! Kaupunkia tuli tuhottua suhteellisen vähän, mutta olut- ja viinipulloja suhteellisesti enemmän. Oli mahtavaa päästä grillaamaan ja saunomaan. Porukalla suunniteltiin myös mökkireissua loppukesälle, asuntovaunureissua pohjoiseen ja yhteistä ulkomaanmatkaa. Sen verran kovia olivat reissuhalut kaikilla, että eiköhän noista joku suunnitelma toteudu. Univelkaa tuli maksettua jonkin verran pois; perjantaina simahdettiin turhan aikaisin ja launtaina ja sunnuntain välisenä yönä koisattiin 13 tuntia putkeen. Kuvissa vähän viikonlopun fiiliksiä:

Sunnuntaina isäntämme Sami lähti Metallican keikalle ja me junailimme takaisin Tampereelle. Olo oli vähän ryytynyt kaikesta rentoutumisesta ja nukkumisesta huolimatta, mutta pieni breikki muissa maisemissa tuntui silti hyvältä (olkoonkin, että kyseessä oli Kerava). Töihin palasin levottomasti nukutun yön jälkeen kuulemaan huonoja uutisia: tärkeä asiakkuus oli menetetty ja uudet yt:t alkavat välittömästi. Tällä kertaa ne eivät onneksi koske meidän yksikköämme. Kollega oli nähnyt edellisenä yönä tästä untakin ja esimiehemme lievästi hämmentyi, kun työkaveri aamulla ensimmäiseksi kysyi puolileikillään uusista yt-neuvotteluista. Ahdistaa olla töissä, kun jatkuvasti kuulee huonoja uutisia ja koko organisaatiossa on epäselvä tilanne. Ei pahemmin lohduta se, että oma asema on toistaiseksi turvattu, kun ympärillä on enimmäkseen ahdistuneita ja epätoivoisia työkavereita pelkäämässä oman työpaikkansa puolesta.

Kävin katsomassa kämppäänikin eilen junalta tultuani. Eteisen lattia oli kaakeloitu ja enää puuttuu wc:n ja kylppärin lattian kaakeloinnit. Tuntuu ihan epätodelliselta ajatus siitä, että muutaman viikon päästä ehkä pääsisi tuosta murjusta omaan kotiin.

ei kai saalistava susi ehdi jälkiänsä peittää

2009-06-11T15:33:00.010+03:00

Monta päivää päässä on soinut:

Miten voimme yli talven kestää,
missä hitossa me hiukset pestään,
pyykit sentään huuhdella voi laiturilta

No, on tämä vaihtelua Apinamieheen. :-)

Duunista ei tule mitään ja univelka on valtava. Vatsaa on kivistänyt lounaan jälkeen, sama juttu työkaverilla. Taisi olla viimeinen ruokailukerta siinä epämääräisessä kiinalaisraflassa. Ruokakin maistui perseeltä.

Viikonlopun suunnitelmissa on tuhota Keravan kaupunki. Porukoitakin pitäisi joskus ehtiä moikkaamaan ja pikkuveljen synttärit unohtuivat autuaasti. Ala-asteikäinen veljeni sai lahjaksi läppärin, minä sain sen ikäisenä sähkökirjoituskoneen. Oi niitä aikoja, kylläpä se maailma muuttuu ja niin edelleen. Provinssikin olisi, mutta hoidetaan nyt kuitenkin tuo Kerava alta pois, tulee halvemmaksikin. Pullo viinaa jäi edellisestä viikonlopusta ja lähijuna Tre-Kerava maksaa 18 euroa. Lisäksi isäntäväkeä on ennalta varoitettu määrärahojen puutteesta, jotta ei tulisi laadittua liian suureellisia suunnitelmia. Jospa tuhotaan vaan ihan pienimuotoisesti ja säästetään isommat paukut aikaan, jolloin on rahaa ja terveyttä enemmän?

potkukelkalla voi hakea tarvikkeita lisää

Dokumenttiprojekti: kuvasarjassa kaksi kesäistä viikonloppua

2009-06-09T09:37:00.019+03:00

Lempiväiset puistossa.

Tissivako puistossa.

Piknik puistossa. Take-away-kinukkia, olutta ja suklaapatukoita.

Rastatukka kaljottelemassa.

Pasi Pollari kaljottelemassa.

Ylpeä retropelipaidan omistaja.

Hannes, Pasi ja Sulo poseeraavat Seppo Boismanin kanssa Turun keikalla.

Kirjoittelimme ja saimme kirjeitä Aboa Vetus & Ars Novan aulabaarissa.

Ilta kääntyy yöhön...

...ja muistikuvat sumentuvat.

Loppu.

Niitä näitä

2009-06-03T13:49:00.023+03:00

Jännä, millaisia mielikuvia sitä ihmisistä toisinaan saa. Kävin lounaalla Sokoksen ruokalassa, joka oli melko ruuhkainen ja jouduin tunkeutumaan vieraan ihmisen pöytäseuraksi. Istuin vastapäätä nuorta punapäistä tyttöä ja söimme salaattejamme hiljaisuuden vallitessa. Jostain syystä päähäni pompsahti ajatus, että mahtaakohan tuo vastapäinen tyttö olla lesbo. Karistin mielikuvan pois, sillä mitä se minulle kuuluu ja miksi minä sellaista edes mietin, ihan viehättävä tyttö kyllä, mutta hei syödäänpäs nyt tämä salaatti vaan.

Mielikuvan johdosta en kuitenkaan voinut olla repeämättä, kun lounaan loppupuolella tyttö kysyi hymyillen: "Käytsä usein täällä?".

Hihiteltiin siinä sitten molemmat ja juteltiin niitä näitä.

Sen sijaan lounaan jälkeen ei enää hymyilyttänyt, kun kävin tsekkaamassa tilini saldon ja laskeskelin maksamattomien laskujen yhteissumman. Huh. On aivan hullua lähteä ulkomaille tällä budjetilla, mutta toisaalta minun on pakko. En missään tapauksessa aio viettää nykyisessä koirankopissa koko kesää. Pää rusentuu kasaan ja tuntuu, ettei ole tilaa edes hengittää. Joka paikka on täynnä pyykkiä, astioita, työ- ja koulupapereita, laskuja, roskia, kenkiä, arkea. Alapuolella on sauna, joka lämmittää kämpän sietämättömäksi viitenä päivänä viikossa. Kylppärin lamppu paloi, mutta se on kiinnitetty niin oudolla systeemillä kattoon, ettei vaihtaminen ole onnistunut. Ei ole kyllä jaksanut paneutuakaan asiaan, voi sitä pimeässäkin paskoa ja peseytyä.

Olo on niin kuin avovankilassa olisi: käydään töissä ja muuten virutaan surkeassa sellissä.

Täältä täytyy päästä edes pariksi viikoksi pois

POIS

POIS

POIS

Mysteeri

2009-06-01T10:35:00.010+03:00

Kävin lauantaina asunnossani etsimässä joitakin tavaroita ja tein hämmentävän löydön. Television alta löytyi Top-Sportin muovikassi, jonka sisällä oli minulle kuulumaton käsilaukku. Käsilaukkun sisältä löytyneen lompakon korteista näin, että laukun omistaja on 86-vuotias nainen. Viimeisimmät kuitit olivat elokuulta 2007.

Siis mitä ihmettä? En ole koskaan aikaisemmin törmännyt kyseiseen laukkuun eikä se ole voinut kovin montaa kuukautta televisioni alla lojua. Numerotiedustelusta ei löytynyt ketään sen nimistä henkilöä, joten minun täytynee viedä laukku poliisilaitokselle. En tosin pysty selittämään, miten laukku minun olohuoneeseeni ja television alle on päätynyt. Toivon todella, että mummeli ei ole joutunut esimerkiksi henkirikoksen kohteeksi, sillä siinä tapauksessa kysymyksiä herää runsaasti lisää. En tietääkseni harrasta mummojen ryöstelyä eikä kukaan muukaan luonani vierailevista ihmisistä. Asuinkumppanini oli yhtä tietämätön asiasta.

Käyttävätköhän remonttimiehet asuntoani varastetun tavaran kätköpaikkana ja siksi korjaustyöt eivät valmistu koskaan? Ehkä mummelin ruumis on muurattu kylpyhuoneen lattiaan? Ehkä minulla on kleptomaani sivupersoona..?

Mystistä.

Matkakuumetta

2009-05-24T20:16:00.022+03:00

Laskin että kesälomaani on kolmekymmentä työpäivää. Varasin jo lentoliputkin, mutta en voi kertoa tässä minne, sillä Jonttu saa tietää reissukohteen vasta lentokentällä. Olemme ajatelleet järjestää lomareissuja vuorotellen yllätyksinä toisillemme, se konsepti tuntuu hauskalta. Tosin mahdollisen alkutalven reissun teeman ja kohteen olemme jo päättäneet yhdessä: haluamme junttilomalle. Olen pari kertaa ollut valmismatkalla, mutta ne ovat olleet kaupunkilomia ihan miellyttävän matkaseurueen kanssa. Junttireissulla haluan kokea Kanarian korneimman lomakaupungin, huonolla suomella kirjoitetut ruokalistat, mieluiten jonkun Frederikin esiintymässä ja kaiken muun asiaankuuluvan. Tämä seuraava reissu ei ole kuitenkaan sellainen.

Lentovarauksissa oli vähän ongelmia tai oikeastaan vaan hätäilin käyttäjäepäystävällisen varauslomakkeen kanssa. Löysin aika edulliset lennot sopiville päiville ja täytin tietoni varauslomakkeeseen. Matkan maksun kanssa meni räpeltämiseksi: verkkopankki ei avautunut vaan sama lomakesivu jäi junnaamaan selaimeen. Aloitin alusta ja täytin kohdat huolellisesti päätyen samaan lopputulokseen. Sain kuitenkin sähköpostiini vahvistuksen varauksesta ja viestissä oli maininta siitä, että varaus raukeaa ellen suorita maksua kolmen päivän sisällä. Yritin soittaa asiakaspalveluun, mutta kukaan ei vastannut. Lähetin myyjälle meiliä ja kysyin, miten saan maksun suoritettua, sillä lomakkeen linkki ei vienyt minua eteenpäin eikä minulla ollut minkäänlaisia viitetietoja. Vastausta ei kuulunut vaikka odottelin pari päivää.

No, bongasinpa sitten toiset halvat lennot eri kohteeseen ja innostuin. Lähetin meiliä aikaisemman reissun myyjälle ja sanoin että en halua pitää matkavarausta enää voimassa, kiittimoi. Olisi varmaankin pitänyt vielä odottaa vastausta, mutta sikamaisten halpojen lentohintojen sokaisemana varasin ja maksoin uudet lennot. Pari tuntia myöhemmin sain sähköpostia: "Varauksesi voidaan peruuttaa, mutta liput on kirjoitettu jo eilen ja rahoja ei palauteta". Ihmettelin hetken, että mitä ihmeen rahoja, mutta tempaisin luurin käteen ja tällä kertaa asiakaspalvelusta vastattiin. Setvimisen jälkeen sain kuulla, että varauslomakkeessani oli ollut täppä kohdassa "haluan maksaa osamaksulla", josta syystä liput on jo kirjoitettu ja ensimmäinen lasku tulee kuukauden kuluttua.

Kismitti vietävästi, mutta en viitsinyt purnata asiasta kovin kauan. Ajattelin, että omaa syytäni kun hätiköin höyrypäisyyttäni, vaikka ei myyjänkään toiminta ihan asialliselta tuntunut. Toiset lennot sain peruttua ilman ongelmia, koska soitin peruutuksen samana päivänä. Fiilikset olivat hieman haikeat, sillä olin jo orientoitunut uuteen kohteeseen ja suunnitellut kaikkea hienoa, mutta eiköhän sen reissun ehdi toteuttaa joku toinen kerta. Alkuperäinenkin kohde on erittäin mieleinen.

Olen kroonisessa matkakuumeessa, mutta viimeiseen pariin vuoteen en aikataulullisista ja taloudellisista syistä ole päässyt reissaamaan kuin kerran Kreikkaan, kerran Latviaan ja kerran perinteiselle ruotsinlaivalle. Kohteella ei loppujen lopuksi ole minulle niin suurta merkitystä; haluaisin nähdä kaikki maailman kolkat. Kuukausia etukäteen aloitan fiilistelyn ja tiedonhaun ja matkan jälkeen tunnelmoin kokemuksilla pitkän aikaa.

En olekaan pitkään aikaan jauhanut mitään blogissani ja tämänkertaisenkin poikkeuksen syy on selvä: pitäisi siivota. Kun kaksi töissä käyvää laiskaa renttua jakaa 21 neliön kämpän eikä jaksa duunipäivän jälkeen panna tikkua ristiin alkaa asunto muutaman viikon päästä näyttää ongelmajätepisteeltä. Kannoin juuri selkä vääränä roskia pois ja aloitin tiskaamisen, joka kulminoitui siihen etten löytänyt tiskialtaan tulppaa mistään, enkä voinut liottaa uskomattoman paskaisia ja pinttyneitä astioita. Turhautuneena tein jonkinlaisen liotusviritelmän, laitoin valkoviinin kylmenemään ja lösähdin koneelle.

Seinät alkavat pikku hiljaa kaatua täälläkin päälle ja oman kodin remontin valmistumisen odottaminen on raastavaa. En muista, monestako vesivahingosta olen täällä raportoinut, mutta kerrattakoon nyt, että tämän seitsemän kuukauden aikana niitä on ilmaantunut kolme. Jokaisen kerran jälkeen on ollut viikkokausien kuivatusoperaatio. Nyt sentään on päästy jo uudelleenrakennusvaiheeseen ja kylpyhuoneen seinäkaakelit ovat jo paikoillaan. Kylppäristä tulee melkein musta, wc-tilan hallitseva väri tulee olemaan viininpunainen. En halunnut valita neutraaleja, turvallisia sävyjä vaan vahvoja värejä joista pidän, vaikka lopputulos sitten jännittääkin enemmän. Tosin nähtyäni kylpyhuoneen kaakeloituna ei jännittänyt enää paljoakaan.

Lopputulosta odotellessa voisi tosiaan tehdä jotain sen hyväksi, että tässä väliaikaiskämpässäkin viihtyisi paremmin.
Otan siis valkoviiniä.

Valokuvatorstai

2009-05-28T07:52:00.001+03:00

Ahaa.

Miksi minun piti mennä musavisailemaan, kun kuitenkin Pelkät viikset -joukkueemme aina voittaa ja voittokaljoista tulee päänsärky?

2009-03-06T14:58:00.009+02:00

Minulla on ihan täydellinen krapula ja tulinkin van täydentämään edellistä vuodatustani tällä Pasin ottamalla kuvalla:

Linkitetään nyt sitten vielä tänne. Kyllä ne turkulaiset näköjään lyriikoita osaavat tehdä. ;)

Sain tänään myös uuden ja hienon tittelin: eräs henkilö kertoi Facebookissa minun olevan hänen paras kaverinsa, jota hän en tunne. Otin sen tietysti kohteliaisuutena.

Voisiko tämä maantiejyrä mennä päästäni jo jonnekin muualle?

Erinäisiä vesiseikkailuja, viiksijuttuja sekä kotiseutufanitusta

2009-03-02T18:29:00.063+02:00

Ajattelin kerrata parin viimeisen viikon tärkeimmät tapahtumat sekä sanoin että hämmentävän huonolaatuisin kuvin. Siihen sisältyy nyt sitä iänikuista vesivahinkohäslinkiä, laivamatkaa, kuorosotaa ja Simo Frangénia. Kronologisen järjestyksen sijasta mennään sekasortoisessa epäjärjestyksessä ja aloitetaan vaikkapa laivamatkasta.

Laivamatkalle siirtyminen alkoi tamperelaisesta seurusteluravintolasta, josta mukaan matkalle tarttui antipasi.

Spontaanina jätkänä tunnettua Pasia ei tarvinnut kauan mukaan suostutella ja sen jälkeen hyppäsimmekin seuraavaan Turkuun menevään junaan. Laivailu meni perinteisen junttikaavan mukaan buffetissa ahmien, pubissa istuskellen sekä lämmintä laivaolutta ahtaassa hytissä nauttien.

Jotkut harrastivat myös uhkapelejä.

Tutustuimme myös paikalliseen moderniin grafiikkaan. Ihan tyylikäs toteutus klassisesta aiheesta.

24 tunnin risteilyn jälkeen saavuimme takaisin Turkuun, mutta vielä meistä ei tuntunut siltä, että olisi aika suunnata kotimatkalle. Siispä otimme taksin Vt:n luokse. Vt oli siivonnut eteisensä huolellisesti, joten luonnollisesti siirryimme tähän noin kahden neliömetrin suuruiseen huoneeseen tanssimaan huonon discomusiikin tahdissa. Kaatuilevat tikapuut, putoilevat henkarit ja muut niskaan vyöryvät esineet eivät menoa haitanneet ja pian seuraamme liittyi myös eräs Rime. Jossain vaiheessa iltaa käväisimme Panimoravintola Koulussa ja aamuyön puolella palasimme eteisdiscon sykkeeseen.

Tässä harvinaista kuvamateriaalia Vt:stä syömässä Kebab-Pizzeria Milanin kinkku-salami-tuplajuusto-jalapeño-pizzaa. Huomatkaa erityisesti elegantit kädet.

Laivatuliaisina ostimme karkkia, Simo Hattara -viinaa, olutta, vodkaa ja Captain Morgan -rommia. Näitä tuli viime lauantaina jo nautittuakin huonolla menestyksellä.

Mitäs muuta vielä ehtisin raportoimaan ennen kuin siirryn Zarillon tiistaiselle halpisburgerille? Aivan, laivareitiltä sisävesille: asuntoni uusi vesivahinko johtuu todellakin wc:n lattian alla olevasta vuodosta. Tämä tarkoittaa wc:n repimistä auki ja virallinen päätös toimenpiteistä ja aikatauluista tehdään ensi viikolla. Nyt minulla on sentään kotivakuutus (luojan kiitos en ole sitä koulukuntaa, joka uskoo, että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan), joten ainakin periaatteessa minulla on oikeus sijaisasuntoon sekä wc:n korjauttamiseen vakuutusyhtiön laskuun. Omavastuun joudun tietysti maksamaan. Aika näyttää miten tässä käy, mutta olen jo niin tottunut tähän säätämiseen ja epävarmuuteen, etten jaksa olla kovin huolissani.

Asuntolainan käyn siirtämässä tällä viikolla tamperelaiseen pankkiin. Näyttäisi siltä, että EKP:n ennätysmäinen koronlasku osuisi allekirjoituspäivälle. Ei paha.

Näin avaraa on asunnossani tällä hetkellä.

Pelkät Viikset 2009 -gaalasta sen verran, että tilaisuudessahan oli mukana myös Simo Frangén. Jossain vaiheessa iltaa kysäisin erään toisen järjestäjän pyynnöstä Simolta, olisiko hän halukas toimimaan palkintojen jaossa mukana, mutta Simo kieltäytyi kohteliaasti ja kertoi haluavansa vain rentoutua ystäviensä kanssa. Toivotin Simolle mukavaa iltaa ja hoidimme palkinnot voittajille omalla porukallamme. (Se on sitten eri asia, kuinka fiksua on pyytää jotakuta osallistumaan tällaiseen vaan siksi, että hän on julkisuuden henkilö, mutta ihan mielenkiinnosta ja hetken mielijohteesta häntä seremoniaan pyysimme, emmekä tietenkään siksi, että hänellä julkkiksena olisi jonkinlainen velvollisuus toimia yleisön viihdyttäjänä 24/7.)

Noh, kuulemani mukaan jostain täysin käsittämättömästä syystä joku sivustaseuraaja on ilmeisesti mennyt informoimaan laatulehdistöämme tästä merkkitapauksesta:

"Simo Frangen kieltäytyi viime viikolla jakamasta palkintoa parhaiden viiksien omistajalle yökerho Doriksessa Tampereella. - Simo oli viettämässä vapaa-aikaa ja kieltäytyi siksi Pelkät Viikset gaalan kunniatehtävästä, Tampereelta raportoidaan." 7 päivää 7/2009 s. 13.

Siis mitä ihmettä? Seiskan julkaisemien "uutisten" tasoa en nyt ihmettele lainkaan, mutta kuka siitä osallistujaporukasta viitsisi soittaa tuohon paskapaperijulkaisuun? Toisaalta, osallistujiakin oli yli 90, joten kai meidän laadukkaaseen viiksifanittajienkin joukkoon yksi tai kaksi imbesilliä mahtuu. Ensi vuonna pitänee informoida osallistujia jo kutsussa siitä, että juorupalkkionmetsästäjät jääkööt kotiin lukemaan Seiskaa. ;)

PS: Kuorosodastakin minun piti jotain mainita. No, ei minulla oikeastaan ole siitä muuta sanottavaa, kuin että syntyperäisenä lappajärveläisenä olin iloisen yllättynyt voitosta ja ylpeä erityisesti entisen luokkakaverin suorituksista. Olihan siinä epäpuhtauksia ja muuta höttöä, mutta antaa olla vaan. Loistavaa kaikesta huolimatta!

Worst case scenario

2009-02-25T11:30:00.001+02:00

Sain äsken puhelun isännöitsijältä. Alakerran asuntoon tippuu taas vettä.

Ei tässä tiedä itkeäkö vai nauraa.

Valokuvatorstai: Draama

2009-02-19T16:55:00.021+02:00

Valokuvatorstain 120. haaste on teemaltaan draama:

Kuvassa on ensimmäinen saamani pehmolelu nimeltään Nalle. Nykyään kaikenkarvaisia pehmoja majailee asunnossani ainakin yli viisikymmentä kappaletta, mutta Nalle on edelleen rakkain. Nalle on herraskarhu, joka tietää vastauksen kaikkiin maailman kysymyksiin. Sen kanssa on monet hurjat seikkailut, retket ja mielikuvituksekkaat draamat koettu. Valitettavasti se näkyy myös pikku raukan ulkonäöstä. Lapsena pidin Nallea niin viisaana, että tein sille päähän reiän tarkistaakseni onko sillä aivot.

Ei tähän suuteleminenkaan auttanut

2009-02-16T15:23:00.019+02:00

Tämä ei ole reilua. Minulla on kahden päivän krapula, vaikka en mielestäni juonut lauantaina enempää kuin kohtuullisesti. Ilta oli kyllä hauska sisältäen mm. intohimoisen suudelman yhden Aneten kanssa, herkän poskitanssin Katjan kanssa Janos Valmusen musiikin soidessa, sekä uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin tutustumista.

Illan emäntä kiusoitteli minua siitä, etten ollut tunnistanut häntä edellisen tapaamisemme jälkeen. Olin jokin aika sitten viettänyt vastaavanlaisen illanvieton hänen luonaan ja seuraavana aamuna olin hoiperrellut pahoinvoivan näköisenä hänen ajamaansa bussiin. (Selvennettäköön nyt vielä, että illan emäntä ei alkoholia ollut nauttinut.) Muistan kyllä, että kuljettajassa oli jotain tuttua ja erityisesti mieleeni jäi hänen leveä, iloinen virnistyksensä. "Olipas siinä hyväntuulinen kuski", ajattelin, mutta en käsittänyt hänen nauravan olemukselleni. On vaikea tunnistaa ihmisiä yhteyksistä, joihin en osaa heitä liittää. Samalla tavalla minulla on jäänyt tunnistamatta tutut kaupan kassalla tai kaverit hoitohenkilökunnan vaatteissa. Kasvomuistini on muutenkin surkea, nimimuistini vielä heikompi, mutta sen sijaan ihmisten äänet jäävät minulla hyvin mieleen.

Olen viikko sitten saanut kaiketi antibioottikuurin sivuvaikutuksena inhottavan ja kutisevan ihottuman. Kaula, käsivarret ja kyljet ovat punaisia laikkuja täynnä ja nyt ihottuma näyttää levinneen myös selkään, niskaan ja vähän poskiinkin. Lääkekuuri kuitenkin loppui jo viime viikolla, miksi tämä sitten aina vain pahenee?

Perjantaina pidän pientä breikkiä arjesta. Ensinnäkin pyysin vapaapäivän töistä, varasin parturiajan ja illalla suuntaan muun tuulipukukansan kanssa miniristeilylle. Vikingillä sattuu olemaan blini- ja mätiviikot. Palkkapäivä ja kaikkea. Toivottavasti iho on siihen mennessä hieman tasoittunut, vaikka ovathan nämä tavallaan melkeinpä söpöjä.

Kuinkahan montaa naista on kosittu Unix-ajan ollessa 1234567890?

2009-02-14T15:50:00.002+02:00

Ainakin minua.

Ihan helmee!

2009-02-12T17:05:00.009+02:00

Valokuvatorstain haasteena oli lausahdus: "Helmikuu on helmi". Sitä se on varmasti ainakin yhdelle porukalle, jonka riemua katselin kadulla lounastunnin aikoihin.

Kahvista ja ei sitten oikeastaan mistään järkevästä

2009-02-05T11:20:00.044+02:00

Lepäilyn jälkeinen työpäivä käynnistyi hyvin.

"No niin, tarvitsisimme tällaisia XY2YBLYÖRGH-koodareita määräaikaiseen projektiin, jonka kestosta ei ole varmuutta ja palkkataso huono. Kokemusta vastaavista tehtävistä heillä pitäisi olla useampi vuosi. Saanko listan ehdokkaista huomiseksi?"

Nyt tarvitaan pannullinen vahvaa kahvia.

No mutta, tässähän tuli kuin tilauksesta hakemus portugalilaiselta kokeneelta koodarilta, joka on valmis vaihtamaan paikkakuntaa ja määräaikainenkin työ kelpaa mainiosti!

"Ei mitään mutiksia! Meille kelpaavat vain kunnolliset suomalaiset työntekijät!" ärjäisi asiakas tai oikeastaan ei ärjäissyt vaan luin toimeksiannon uudelleen suurennuslasi kädessä. Suomen kansalainen. Joo-o, niinhän siihen oli präntätty. Jokohan se kahvi olisi valmista, haenpa.

Eilen ajattelin taas lempielokuvaani Fight Clubia ja erityisesti seuraavaa repliikkiä:

The things you own end up owning you.

Nuorempana hain duunia, jossa oli mahdollisuus yrittäjyyteen. Olin vähän hämmästynyt, että pääsin haastatteluun sellaisena untuvikkona ilman minkäänlaista kokemusta mistään. Toimitusjohtaja kertoi haastattelussa, että hän ei mielellään palkannut liian kokeneita ihmisiä, koska heillä oli vähemmän henkilökohtaista riskinottokykyä.

"Omaisuuden kertyessä syntyy myös pelko sen menettämisestä", hän sanoi.

Kuulostipa tutulta. Durdenismia?

It's only after you've lost everything that you're free to do anything.

On totta, että mikäli nyt asuisin velattomana pienessä vuokrayksiössä minimalistinen määrä tavaroita ja muuta skeidaa ympärilläni ei minun tarvitsisi säätää ja murehtia asioita, joita säädän ja murehdin nyt. Mutta olisiko minulla toisenlaisilla valinnoilla vain erilaiset murheet koettavana? Vaihtamalla paikkakuntaa, työtä, kavereita, harrastuksia ja muuta perussettiä en silti saisi vaihdettua suhtautumistapaani asioihin. Saisin kyllä hetkeksi muuta ajateltavaa, kunnes taas löytäisin itseni jostain tilanteesta kyrpä otsassa miettimässä mitkä valinnat onnellistuttaisivat minut. (Tosin tämä nyt kuulostaa siltä ikään kuin minulla olisi jotain menetettävää omaisuutta, vaikka oikeasti olen vain sullonut itseni jonnekin byrokratiamappiin velkakirjojen väliin.)

Jaahas, löysin koodarin, mutta palkkatoive on yli kaksinkertainen tarjottuun nähden. Kuinkahan paljon tässä on neuvotteluvaraa, hmm?

You have a kind of sick desperation in your laugh.

Haluaisin käyttää aikani ja energiani sellaiseen, mikä minusta tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä enkä poukkoilla tyhjänpäiväisten asioiden perässa ja ryntäillä sammuttamassa tulipaloja. Olosuhteet ovat mitä ovat, mutta miten sitä omaa suhtautumista muutetaan? Tarkastelemalla asioita laajemmassa perspektiivissä ei mikään ikävä tapahtuma tunnu merkittävältä, mutta jotenkin en meinaa saada sitä perspektiiviä tuotua päivittäiseen elämääni, jolle mitättömät sivuseikat luovat puitteet ja mittakaavan. Olen kiertänyt jo pitkään samaa kehää ja keskittynyt vääriin asioihin. Failure.

No nyt löysin yhden sopivalta vaikuttavan tyypin, tosin kokemusta on vähemmän kuin toivottiin. Soitankin hänelle, onhan tämäkin jo edistystä. Sitten keitän uutta kahvia, sillä ahneet kollegani ovat jo käyneet tyhjentämässä pannun.

Stressissä on toki yksi hyväkin puoli:

-8 kg.

Anteeks nyt vaan

2009-02-06T16:23:00.014+02:00

Anteeks nyt vaan kovasti, mutta meikäläisen ymmärrys tuon vakuutusyhtiön kanssa loppuu tähän.

"Taloyhtiön vakuutus korvaa alkuperäistason eli osakkaiden tekemät parannustyöt kuuluvat kotivakuutuksen piiriin. Ko. vahingossa kph:n lattia- ja seinälaatoitukset ovat osakkaan tekemää parannustyötä. Mikäli osakas ei tyydy alkuperäistasoon, vastaa hän itse erotuksesta.

Historiatietojen puutteen vuoksi katsomme että saunojen osuus korvataan taloyhtiön vakuutuksesta, asunnon saunan osaltahan ei tule kuluja kuin väliseinän osalta, paneloinnit jäävät muuten ennalleen."

Alkuperäistaso asunnossa: saunan tilalla oli vaatehuone. Vakuutusyhtiölle tulisi suuret kustannukset purkaa kaikki ja rakentaa tilalle huoneet alkuperäistason mukaan.

Kun vaatehuone on muutettu saunaksi on tilat kaakeloitu. Vakuutusyhtiö siis korvaisi tilojen rakentamisen tähän tasoon, mutta kuitenkin materiaalit "alkuperäistasoon" eli siihen, mitkä halvat paskat siellä olivat joskus viiskytluvulla. Anteeks nyt vaan, mutta se ei ole mikään alkuperäistaso; ei se ihan alkuperäinen vaatehuoneineen eikä saunamuutoksen jälkeinen alkuperäinen kaakelointeineen. Ei siellä saunassa mitään muovimattoa ole koskaan ollut. Historiatietojen puute? Taloyhtiö tietää vallan mainiosti, että asuntoon on rakennettu sauna jälkikäteen. Joku kusee nyt ja pahasti.

Mielestäni oikeudenmukainen ratkaisu on joko korvata tilojen rakentaminen siihen kuntoon, mitä ne olivat saunan rakentamisen jälkeen ennen vesivahinkoa tai korvata se summa, mitä tilojen palauttaminen alkuperäiskuntoon vaatisi.

Tästä tulee vielä turpakäräjät, saatana.

Valokuvatorstai: Hylätyt

2009-02-05T16:56:00.007+02:00

Teemana oli tämä Elegian ottama kuva:

Kotiin tultuani löysin keittiöstä työmiehen sinne jättämät hanskat:

Tämä oli muuten ensimmäinen osallistumiseni valokuvatorstaihin.

Ah, darba laiks...

2009-01-26T14:08:00.012+02:00

Koska tämänkin päivän työmotivaatio on pakkasen puolella arviolta -280 °C, päätin käyttää aikani töiden tekemisen sijaan niistä kertomiseen. Saatte siis pienen käsityksen siitä, mistä minun työpäiväni muodostuvat.

Lyhyesti sanottuna teen rekrytointia työkseni. Pääasiallisesti päiväni koostuvat asiakaskäynneistä (uusien toimeksiantojen hankkimisesta ja tehtävänkuvien koostamisesta), hakijoiden haastatteluista, paperisodasta (esim. ilmoitusten ja sopimusten laatimisesta) ja pienessä määrin myös esimiestehtävistä. Kuulostaapa tylsältä näin lueteltuna.

Oikean henkilön löytäminen avoinna olevaan tehtävään on kuitenkin mielenkiintoinen haaste. Kun silloin tällöin haastatteluhuoneeseen astelee aivan loistava persoona, virkistää se mielen koko päiväksi. Erilaisten ihmisten kohtaaminen onkin tämän työn mielekkäin osa. Totta kai hyvien keskustelujen lisäksi joukkoon mahtuu valtavasti tylsiä ja rutiininomaisia haastatteluja, mutta sitten on niitä, joiden taustasta on todella mielenkiintoista kuulla. Viime aikojen kiinnostavimpiin haastatteluihin kuuluvat esimerkiksi 19-vuotiaana Malesiaan yrittäjäksi lähtenyt seikkailuhenkinen tyyppi sekä viisikymppinen työuupumukseen sairastunut ja siitä pitkillä ulkomaan patikkamatkoilla toipunut mies. Toinen palkitseva asia sitten on ilo siitä, kun voi auttaa hakijaa työn löytämisessä ja kuulla se ilahtuneisuus hakijan äänessä, kun kerron hänen tulleen valituksi tehtävään. On mukava olla osallinen ihmisten elämän käännekohdissa, piti työtä nyt sitten kuinka merkittävänä osana elämää tahansa.

Välillä haastatteluista tulee ihan erilaisia, kuin ennakkoon odotan. Kerran eräs hakija ajoi kymmentuntisen matkan haastatteluun ja kertoi ettei ollut nukkunut koko yönä. Hän vaikutti pelottavan maaniselta, hänen pupillinsa olivat laajentuneet ja hän ei pysynyt hetkeäkään aloillaan. Lisäksi hänen nopeana ryöppyävästä puheestaan oli melkein mahdotonta saada selvää. Sitä ennen toinen hakija haisi niin vastenmielisen pahalta, että minun oli pakko lopettaa haastattelu kymmenessä minuutissa ja lähettää haisuli tiehensä. Mainittakoon, että pahojen hajujen sietokykyni on varsin kohtuullinen, olenhan kotoisin maatilalta, joten ihan pienestä hajuhaitasta ei ollut kyse. Erään hakijan osaamista taas oli vaikea kartoittaa, sillä hän siirtyi jatkuvasti puhumaan omasta painostaan. Hakija oli huomattavan kookas, mutta tarinoi loputtomasti dieettitavoistaan ja mainitsi laihtuneensa jo viisikymmentä kiloa. Sen jälkeen hän kuvaili vuolaasti poliittisia näkökantojaan ja pyysi minua äänestämään häntä vaaleissa. Äänestinköhän? Työpaikkaa hän ei kuitenkaan avustuksellani saanut.

Asiakkaat ovat sitten ihan oma maailmansa ja heidän vaatimuksiinsa on välillä vaikea vastata. Useimpien kanssa on helppo tehdä yhteistyötä, mutta osa on sitten hyvinkin erikoisia persoonia ja pieni vähemmistö suoranaisia mulkeroita. Heidän käsityksensä hyvästä hakijasta voi myös poiketa omastani radikaalisti. Eräs minun mielestäni todella hyvä hakija ei kelvannut asiakkaalle siksi, että hän harrasti vapaa-aikanaan näyttelemistä ja se oli asiakkaan mielestä epäilyttävää. Toinen asiakas taas innostui eräästä hakijasta, koska hänellä oli rock-henkinen ulkoasu ja paljon korvakoruja. Yhdelle asiakkaalle on turha lähettää ketään hakijaa, elleivät kaikki hänen kouluarvosanansa ole hyviä ja kiitettäviä. Muulla ei sitten oikeastaan olekaan heille merkitystä. Jotkut kuvittelevat, että yrityksellämme olisi jonkinlainen ihmisvarasto, josta voi tilata kapean alan huippuosaajan huomiseksi. Noh, nyt kyllä vähän kärjistin, mutta vain hyvin vähän.

Muita työn huonoja puolia ovat tuloksentekopaineet ja toisaalta myös sosiaalisuus. Aika usein tulee päiviä, jolloin en jaksaisi kommunikoida, olla kiinnostunut ihmisistä ja aktiivinen, vaan mieluummin hautautuisin tietokoneen ääreen näpräämään jotain ja olemaan hiljaa. Sellainen fiilis on myös tänään. Minulla on lisäksi lievä luurikammo, joten puhelinsoitot tuntuvat vastenmielisiltä. Tämä on vähän hassua, sillä olen joskus taannoin pystynyt tekemään useita kuukausia telemarkkinointityötä, vieläpä ihan hyvällä menestyksellä. Nykyisessä asumistilanteessa on lisäksi hankalaa laittautua joka aamu ihmismäisen asiakaspalvelijan näköiseksi, enkä siinä useimmiten onnistukaan. Esimies ei ole tästä huomautellut, kun tietää, että en omista kylpyhuonetta, mutta silloin tällöin huomaan hänen kyllä vilkaisevan rasvaista rehulettiäni tuikeasti.

Olen työhöni kohtalaisen tyytyväinen, mutta välillä haaveilen alanvaihdoksesta. Ehkä joskus alan opiskella vaikkapa psykologiaa tai kirjallisuutta. Tosin vielä vähän aikaa suunnittelen tulevaisuutta korkeintaan seuraavaan suihkussa käymiseen saakka.

Tämä on huono päivä. Olen väsynyt, likainen ja vatsatautinen akanreppana. (Sisälläni ei ole viime torstain jälkeen pysynyt juuri muuta, kuin banaania ja olutta ja perjantaina yritin lisäksi syödä Gringos Locosin Diabloburgerin, jonka välissä oli noin sentin kerros habaneropyrettä. Tai noh, kyllähän minä sen syötyä sain mutta ei se kauan sisällä pysynyt. Suosittelen muuten kyllä lämpimästi chilinystäviä testaamaan kyseisen ravintolan.)

Piristäisiköhän, jos lähtisin illalla katsomaan esimerkiksi tämän paljon kehutun pätkän?

"Kammottava" blogikirjoitus

2009-02-04T14:35:00.021+02:00

Popmundo (entiseltä nimeltään Popomundo) on hieno peli, varsinkin kaveriporukalla pelattaessa. Peruspeli on ilmainen ja pelin ideana on perustaa bändi, jonka jäsenet harjoittavat virtuaalisesti soittotaitojaan, käyvät keikoilla, viettävät kiertue-elämää ja hankkivat haluamansa ammatin ja työpaikan. Lisäksi hahmot voivat mm. deittailla, mennä naimisiin, hankkia lapsia ja seikkailla ympäri maailmaa. Yllätyksiäkin sattuu: voit joutua vaikkapa rikoksen kohteeksi, eksyä tai löytää kaatopaikalta esimerkiksi apinatohvelit.

Itse olen tähän koukuttunut vasta muutama kuukausi sitten, vaikka peli on kai jo aika vanha. Muutama kaverikin innostui pelistä samanaikaisesti. Muutama päivä sitten bändillämme - joka kuuluu genreen elektroninen musiikki - oli ensimmäinen keikka, joka ei mennyt erityisen hyvin. (Ehkä keikkasettiin ei kannata lisätä esimerkiksi tulishowta, ellei ole hankkinut tulityöskentelyyn tarvittavia taitoja.)

Popmundon kääntöpuoli on se, että nykyään tulee irl-elämässäkin määriteltyä kaikki asiat Popmundo-termein. Pelissä arvioidaan esimerkiksi sävellettyjä biisejä, tehtyjä keikkoja ja ihmissuhteiden tasoa tietyn adjektiivilistan mukaan. Käytetyt adjektiivit tarttuvat ajatteluuni kuin siirappikakka persvakoon ja huomaan ajattelevani nykyään monia asioita samalla termistöllä huonoimmasta parhaimpaan.

Eräänä päivänä mennessäni huonohkoon ruokapaikkaan syömään totesin ruoan laadun olevan todella olematon. Samana päivänä haastatellessani erästä työnhakijaa tuomitsin hänen ammattitaitonsa haettuun tehtävään nähden hirvittäväksi. Monena aamuna olen peiliin katsoessani todennut olevani karmaiseva. Onneksi minulla on verrattomia ystäviä, jotka arvostavat minua siitä huolimatta. Tällä hetkellä haaveissani on lisäksi saada illalla järisyttävän upeaa, TAIVAITA HIVELVÄÄ tai peräti TAIVAALLISEN UPEAA seksiä, mutta olisin miellyttäväänkin ihan tyytyväinen.

Muuten tämä päivä on ollut melko huono. Lääkäri soitti ja kertoi, että kurkussani on streptokokki, joka saattaa elää "puoliloisena". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että siihen ei tehoa lääkitys vaan täytyy turvautua lisäksi leikkaukseen. Lisäksi kämppäasiat eivät menneetkään ihan niin kuin piti, koska vakuutusyhtiö ottikin tiukan kannan siihen, millaiseen tasoon saakka asunto korjataan. Tämähän tarkoittaa ihan muovimattotasoa, ellen avaa kukkaronnyörejä ja saa sieltä jollain taikatempulla tuhansia euroja esiin. Aiemmin sain väärää tietoa jossain tapahtuneen informaatiokatkoksen vuoksi. Sanoisin että oivallista, mutta Popmundo ei ymmärrä sarkasmia. Mietitään niitä asioita kuitenkin joskus toiste, sillä jatkuva valittaminen ei ole kovin vallankumouksellista.

Vittuja ja viiksiä

2009-02-03T13:09:00.031+02:00

Köh köh hätshii! Päädyin taas sairaslomalle. Edellisestä kerrasta ei ollutkaan paria viikkoa kauempaa. Viime kerralla kyseessä oli angiina, nyt poskiontelotulehdus. Kurkku on täynnä paksua, vihreää limaa ja öisin olo on kuumeinen. Hyi nam.

Lääkäri alkoi miettiä syitä siihen, miksi olen jatkuvasti sairas. Lemmikeistä ja mahdollisista allergioista arvelun hän lopetti heti kerrottuani siitä, että asun vesivahinkokämpässä. On ilmeisesti hyvin mahdollista - suorastaan väistämätöntä - että kosteudessa on muhinut homesientä tai muuta mikrobikasvustoa, jolle olen altistunut. En ymmärrä, miksi en tullut itse ajatelleeksi samaa, vaikka olen aikaisemmin asunut vuoden hometalossa. Siinähän oireita ovat mm. hengitystieinfektiot, allergiaoireet, väsymys, päänsärky, kuumeilu sekä lihas- ja nivelkivut. (Itse olin epäillyt lähinnä hiv-infektiota ja muuta yhtä todennäköistä.)

Vittu. Illalla menen valitsemaan ne uudet kaakelit sun muut tilpehöörit vaikka olisin millaisissa kuumehoureissa. Kanta-asiakaskortteja perinteisesti dissanneena tyyppinä tein muuten myönnytyksen: hankin Yliopiston Apteekin etukortin. On sinne nyt sen verran rahaa viime kuukausina roudattu. Niin vittu.

Kevennän tunnelmaa muutamalla löytämälläni tilannekuvalla Pelkät viikset 2009 -kilpailusta, jonka juontajana ja viiksiraatilaisena toimin:

Krista ja minä viehkeinä viiksiniekkoina.

Kisan voittaja Pasi Pollari sekä toinen kilpailija Sami tutkivat palkintopokaalia.

PP-voittaja sekä perintöprinssit Timo ja Jani.

Ihanat viiksimiehet: Sami, Kim ja Joonas.

Hannes toimi gaalan virallisena kuvaajana. (Vielä eivät valitettavasti olleet kuvat jaossa.) Katja puolestaan huolehti illan otsatukkakiintiöstä.

Sitten taitaakin olla taas aika ottaa päivän huumausaineannos.

Kommentti, jota en kuvitellut kuulevani koskaan

2009-02-02T14:47:00.005+02:00

"Arvaa mitä, kulta? Meillä on kohta jo tuhat plussapistettä kasassa!"

Tästäkö se keskiluokkaistuminen alkaa? Seuraavaksi kai alkaa haaveilut farmarivolvosta.