Monta päivää päässä on soinut:
Miten voimme yli talven kestää,
missä hitossa me hiukset pestään,
pyykit sentään huuhdella voi laiturilta
No, on tämä vaihtelua Apinamieheen. :-)
Duunista ei tule mitään ja univelka on valtava. Vatsaa on kivistänyt lounaan jälkeen, sama juttu työkaverilla. Taisi olla viimeinen ruokailukerta siinä epämääräisessä kiinalaisraflassa. Ruokakin maistui perseeltä.
Viikonlopun suunnitelmissa on tuhota Keravan kaupunki. Porukoitakin pitäisi joskus ehtiä moikkaamaan ja pikkuveljen synttärit unohtuivat autuaasti. Ala-asteikäinen veljeni sai lahjaksi läppärin, minä sain sen ikäisenä sähkökirjoituskoneen. Oi niitä aikoja, kylläpä se maailma muuttuu ja niin edelleen. Provinssikin olisi, mutta hoidetaan nyt kuitenkin tuo Kerava alta pois, tulee halvemmaksikin. Pullo viinaa jäi edellisestä viikonlopusta ja lähijuna Tre-Kerava maksaa 18 euroa. Lisäksi isäntäväkeä on ennalta varoitettu määrärahojen puutteesta, jotta ei tulisi laadittua liian suureellisia suunnitelmia. Jospa tuhotaan vaan ihan pienimuotoisesti ja säästetään isommat paukut aikaan, jolloin on rahaa ja terveyttä enemmän?
potkukelkalla voi hakea tarvikkeita lisää
torstaina 11. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos, nyt soi päässä tuo biisi. Eipä siellä ole hetkeen mitään soinutkaan.
Ole hyvä. ;D Nimenomaan tuo hiustenpesusta kertova kohta soi mun päässä repeatilla, kun se kuvaa nykyistä asumistilannetta niin hyvin.
Lähetä kommentti