Vanhoja haavoja

Näin jälleen painajaisunia. Tällä kertaa ne eivät olleet absurdeja paloittelu-unia, vaan liittyivät vuosien takaisiin, traumaattisiin tapahtumiin. En viitsi puida niitä tarkemmin, mutta ikävä kyllä näen niistä varsin usein ahdistavia unia. Olen yrittänyt käsitellä tapahtumat mielessäni moneen kertaan, puhunut niistä lähimmille ystäville ja koettanut hyväksyä ne osaksi menneisyyttäni, mutta näköjään tuloksetta.

"We may be through with the past, but the past ain't through with us."

Edesmennyt vaarini – josta aikaisemmin olenkin kertonut – kärsi sodan aiheuttamista traumoista ja näki nuoruutensa tapahtumista usein painajaisia. Mummoni on kertonut, että vaari oli keskellä yötä herännyt, rynnännyt keittiöön ja haalinut kaikki löytämänsä teräaseet käsiinsä, koska oli luullut heränneensä hälytykseen. Tämän tapahtuessa sodasta oli aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin hän silloin tällöin vetäytyi tuntikausiksi yksin selvittelemään ajatuksia ”vanhoista asioista”. Ihmettelen sitä, miten helvetissä niistä olosuhteista kasvoi miehiä, jotka pystyivät huolehtimaan perheistään ja rakentamaan suhteellisen hyvän elämän.

Tuohon verrattuna tuntuu vähän naurettavalta heräillä toistuvasti öisin hiestä märkänä ja vapisten nähtyään unia yli viisitoista vuotta vanhoista asioista, joista järkeni mukaan olisi pitänyt päästä ajat sitten yli. Unien lisäksi myös joskus laskuhumalassa asiat palautuvat mieleen ja saavat olon vihaiseksi. Normaalitilassa tunnen olevani tapahtumien kanssa sinut, eivätkä ne vaivaa tai pyöri mielessä paljoakaan. Mielenkiintoista nähdä, muuttuvatko asiat ajan mittaan ja jos niin miten. Ajattelin myös seurata, onko jotain tiettyjä tekijöitä, jotkä aina laukaisevat näiden asioiden mieleen palautumisen.

Joitakin vuosia sitten kävin terveyskeskuslääkärillä unettomuuden takia. Unettomuuteni johtui sarjasta isoja elämänmuutoksia, jotka pyörivät yökaudet mielessä. Lääkäri määräsi unilääkkeitä, mutta mukana vastaanotolla harjoittelijana ollut lääketieteen kandi varoitti minua käyttämästä niitä kovin usein. Myöhemmin samana päivänä sain puhelinsoiton samaiselta harjoittelijalta. Hän kertoi, että on myös itse vuosikaudet elänyt univaikeuksien kanssa ja juttelisi mielellään kanssani vaikkapa kahvikupin äärellä. Suostuin ja sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle.

Tapaaminen oli mielenkiintoinen. Tapaamani tyttö kertoi, että ei missään tapauksessa saisi ottaa yhteyttä potilaaseen tällä tavalla, mutta sanoi kertomukseni jääneen hänen mieleensä ja hänelle tulleen halun jutella kanssani enemmän. Tyttö kertoi olleensa nuorempana koukussa unilääkkeisiin ja halusi vertailla uniongelmiamme. Juttelimme tuntikausia, myös monista muista asioista. Keskustelun yhteydessä selvisi erikoinen juttu: näimme täsmälleen samanlaista painajaista toistuvasti. Uni oli melko monimutkainen, joten ihan yleisestä yhteensattumasta ei voinut olla kyse. Sovimme, että olemme toisiimme yhteydessä, mikäli jommallekummalle tulee joskus mieleen uneen sopiva tulkinta. Toinen hauska yksityiskohta oli, että tapaamani tyttö oli samanniminen ja hyvin samannäköinen kuin lapsuuden mielikuvitusystäväni.

Minusta ja hänestä tuli ystävykset, mutta myöhemmin muutettuamme eri paikkakunnille yhteydenpitomme väheni ja lopulta katkesi kokonaan. Mieleeni hän on kuitenkin jäänyt pysyvästi.

Vakuutustarkastaja käy tänään kotonani ottamassa kantaa vahingon syihin ja antamassa lopullisen tuomion korvausasiasta. Päätös vaikuttaa siihen, puretaanko wc. Kohtalon vittuilulta tuntuu tosin se, että taloyhtiöllä on toisen rapun kellarissa yleinen wc, mutta asuntoni on viidennessä kerroksessa ja ensi viikolla alkaa vähintään kuukauden kestävä hissiremontti.