Uudenkarheaa

Kevään tulon huomaa siitä, että haluaa uudistaa itsessään kaiken: ulkonäön, siviilisäädyn, asuinpaikkakunnan, työpaikan ja harrastukset. Päätin aloittaa kevyesti: blogini ulkoasun muokkaamisesta. Kuten huomaatte, lisäsin logon (siitä ei tullut ihan sellainen kuin piti, mutta se saa toistaiseksi kelvata). Logon kiiluvasilmäinen karvainen elukka voi olla kissa - tai sitten ei - voihan se olla myös sänkyni alla lymyilevä mörrimöykky. Lisäsin myös kuvan, linkkejä ja uudistin hieman väritystä.

"Hyvää yrittää, mutta priimaa tuloo väkisin", sanotaan Pohjanmaalla. No ei sentään, mutta hiukan parempi tämäkin kuin Bloggerin persoonaton standardimalli.

Minun pitäisi uudistaa myös läppärini ja dvd-soittimeni, sillä molemmat olen onnistunut hajottamaan viimeisen viikon aikana. Puhumattakaan nyt siitä, että 13-vuotias autorahjukseni on koko talven seisonut telakalla. Tämä uudistaminen vaatisi kuitenkin enemmän resursseja, mitä tällä hetkellä on käytössä.

En tiedä lopahtaako uudistusvimmani tähän, mutta joka tapauksessa yllätin itseni työpaikkailmoitusten lisäksi selailemasta myös yliopiston pääsykoemateriaaleja (joskin ajatus tuo vähän huonon omantunnon edellisenkin gradun ollessa vielä pöytälaatikossa). Oppiaineista lähinnä psykologia ja tiedotusoppi kiinnostaisivat ja ehkäpä vielä jossain vaiheessa lähden työn ohessa opiskelemaan uutta, joskaan ajatus ei vielä tunnu kovin konkreettiselta. Mukavaa silti, että pää vilisee toiveita, eikä hetkellinen epätietoisuus ja selkeiden suunnitelmien puuttuminen masenna mieltä.

Tiedotusoppista olin innostunut jo ala-asteella: tein kaverini kanssa viikottain lehteä, jolle meillä oli kokonaista yksi tilaaja jostain päin Itä-Suomea. Kaverini löysi tilaajan uskonnollisen kirjeenvaihtopalstan kautta. Lehtijulkaisumme oli täynnä jatkokertomuksia, runoja, piirroksia ja sarjakuvia. Valitettavasti kopiointimahdollisuutta ei ollut, joten seuraavaa lehteä tehtäessä jatkokertomukset yleensä jäivät vaille jatkoa ja aloitimme aina uudet kertomukset. Tämä ei meitä toki häirinnyt, mutta uskollinen tilaajamme katkaisi tilauksensa kuitenkin melko pian. Lehden hinta ei kuitenkaan kattanut edes materiaalikuluja, joten oletettavasti toimituksemme olisi ajan myötä joka tapauksessa ajautunut konkurssiin.

Pääsiäinen sujui pääasiassa rauhallisesti, yhtä iltaa lukuunottamatta, jolloin kompuroin kotiini melko heikossa hapessa. Hukattuani asunnon avaimet käsilaukun pohjalle ulko-oven avasi kämppikseni pelkkään kondomiin verhoutuneena. Ajoitukseni oli täysi kymppi, sillä saavuin paikalle kesken hänen ja erään naishenkilön herkän hetken. Normaalitilassa luultavasti livahtaisin makuuhuoneeseeni vähin äänin, mutta sen sijaan sopersin alastomalle neitoselle ehdotukseni hänen...hmm... "salaiseen puutarhaansa" tutustumisesta oraalisesti, ennen kuin kuukahdin keskelle olohuoneen lattiaa kuorsaamaan.

Juhlinnan jälkeen aikani on kulunut seesteisissä merkeissä toisella puolella kaupunkia evakossa asuntoni vallanneita punkkeja. Ostin apteekista rasvakäsittelyn iholle, laitoin pyykit pesuun ja imuroin sängyn ja sohvat. Toivon, että huomenna kotiutuessani loputkin parasiitit ovat viimein hengiltä, sillä viimeiset pari viikkoa ovat olleet sietämätöntä kutinaa ja syyhyä, etenkin yöaikaan.

Tähän loppuun linkitän vielä ihanan nostalgiapätkän: Supernallen! Jotkut ehkä muistavat tämän 80-luvun hellyttävän lastenohjelman lelutehtaalla hylätystä nallesta, jonka ulkoavaruuden Spotty Man herättää henkiin kosmisella pölyllään. YouTubesta pätkiä löytyy nostalgiannälkäisille lisääkin.