Pääkallonmetsästäjän pakeilla

Vapaaherrattaren elämässä on se ikävä puoli, että viikonloput ja juhlapyhät eivät tunnu enää miltään. Tavalliseen arkeen ei ole muuta eroa, kuin että julkisten kulkuneuvojen aikataulut ja kauppojen aukioloajat ovat rajoittuneemmat.

Ramppaan edelleen haastatteluissa keskimäärin kaksi kertaa viikossa, joten työnhausta on tullut jo aika rutiinia. Harvemmin enää kukaan haastattelija kysyy mitään, mitä ei olisi kysytty jo kymmenen kertaa aikaisemmin. Tosin viimeisimmässä haastattelussa tapahtui pieni poikkeus.

Minulla ei ollut suuria odotuksia haastattelusta, sillä minuun otti yhteyttä "head hunter" netissä olevan cv:ni perusteella, eikä hän puhelimessa halunnut tarkemmin kertoa tarjoamastaan työtehtävästä. Oletin sen perusteella, että kyse ei ole telemarkkinointia kummemmasta työstä. Haastattelussa selvisi, että työ ei ollut sentään telemarkkinointia, mutta kuitenkin vähän yksipuolista ja aggressiivista myyntityötä. Hoidin haastattelun kunnialla loppuun, koska ajattelin, että parempi tämäkin homma kuin ei hommaa ollenkaan - tehtävän palkkataso oli kuitenkin kohtuullinen. Sitä paitsi voisinhan asiaa tarkemmin harkittuani hylätä tehtävän myöhemminkin. Head hunterin esittämät kysymykset olivat tavallista peruskauraa, kunnes hän haastattelun loppupuolella heittäytyi rempseäksi kysymyksissään:

"Jos hankkisit koiran, minkä rotuisen koiran hankkisit?" hän kysyi.

Tiedustelin, mitä hän tällä kysymyksellä ajaa takaa, mutta sain vastaukseksi vain epämääräisen virnistyksen, jonka jälkeen hän esitti kysymyksensä uudelleen. Vastasin kysymykseen ensimmäisellä mieleentulevalla rodulla sekä maininnalla, että en haluaisi koiraa kuitenkaan vaivoikseni, vaan kissat sopivat elämäntyyliini paremmin. Kysyin uudelleen hymyillen, miksi hän tällaisen asian haluaa tietää. Tyyppi sivuutti jälleen kysymykseni ja alkoi kysellä kissojeni rotuvalintojen perusteita. Lisäkysymyksiä tihkui ja päätin vastailla kiltisti. Olin jo varma, että jossain vaiheessa hän esittää kysymyksen "jos olisit eläin, mikä eläin olisit" ja "kuka sarjakuvasankari on suosikkisi" mutta näin pitkälle hän ei sentään mennyt.

Haastattelun jälkeen sekä huvitti että ärsytti. Tyyppi luuli varmaan olevansa suurikin kyökkipsykologi ja myyntihenkisen tehtävän ollessa kyseessä olisi oikea vastaus todennäköisesti ollut ajokoira tai jokin muu koirarotu, jolla on voimakas saalistusvietti. Kultaisen noutajan tai söpön pikku puudelin haluava ihminen ei varmastikaan ole mikään synnynnäinen myyntitykki? Ainakaan en muutakaan syytä tähän rotutenttaamiseen keksinyt. Ehkäpä kissojen omistaminen puolestaan viittaa itsenäiseen työskentelykykyyn siinä missä koiranomistajat ovat tiimityötaitoisia laumaeläimiä? Entä mitä eri kissarodut kuvastavat? Tuntuu, että varsinkin henkilöstöpalvelufirmojen palkkalistoilla on ammattitaidottomia rekrytoijia, jotka eivät osaa edes sitä rekrytoinnin perusasiaa, että haastattelussa kysytään vain ja ainoastaan työtehtävään olennaisesti liittyviä kysymyksiä. Samoin niitä perinteisiä lastenhankintakysymyksiä tulee yhä edelleen säännöllisin väliajoin vastaan.

Vetäkää haastattelijat vittu päähänne.

Työnhaku on syvältä ja poikittain, mutta mielenkiintoisen työilmoituksen havaitessaan sitä kuitenkin aina löytää motivaatiota ja potkua hakurumban jaksamiseen. (Tosin vielä kun saisi rahaa jostakin. Kuulun liittoon, mutta näin reilun 2 kk työttömyyden jälkeen olen saanut liitosta rahaa 0 kertaa. Budjetti alkaa olla jo varsin laiha ja laskupino korkea.)

Pitäkäähän peukkuja, että lähiaikoina lykästäisi työrintamalla ja saisin motivaatiota kirjoitella muistakin aihepiireistä. Kaikesta huolimatta, oikein hyvää pääsiäistä kaikille muille paitsi rekrytointipuoskareille!