Työnhakijan elämää ennen ja nyt

Entisaikaan työnhaussa ärsytti erityisesti se, että työnantajat eivät vaivautuneet useinkaan vastaamaan hakijan hakukirjeeseen. Kuntien ja valtion työpaikoista tuli toki vakiona hylkäyskirje, mutta yksityisellä puolella sai elää epätietoisuudessa, onko valinta tehty ja mitkä seikat valintaan tällä kertaa ratkaisevasti vaikuttivat. Fiksut työnantajat toki tajusivat huolehtia viestinnästä oikeaoppisesti ja joidenkin käytäntöön kuului informoida myös valinnan aikataulusta. Nämä työnantajat olivat kuitenkin valitettavan harvassa.

Nykyisessä työnhaussani olen huomannut, että ajat ovat todellakin muuttuneet ja yritykset ovat panostaneet entistä enemmän viestintään. Näin on ainakin käynyt kaikkien minun tekemieni hakemusten suhteen. Esimerkkinä voin mainita erään it-firman, jossa kävin haastattelussa pari viikkoa sitten.

Haastattelun jälkeen rekrytointikonsultti lähetti minulle sähköpostin, jossa kerrottiin, että paikkaan oli valittu toinen sekä hieman perusteluja ratkaisulle. Sen jälkeen hän myös soitti minulle kysyäkseen, olinko saanut hänen meilinsä ja perustellakseen valituksi tulemattomuuttani vielä lisää. Parin päivän päästä sain myös yrityksen tj:ltä meilin, jossa hän kertoi minun olleen erinomainen hakija, mutta päätyneensä tällä kertaa toisen henkilön valitsemiseen. Hän kertoi olevansa varma, että näin hyvän hakijan ura jatkuisi menestyksellä jonkin toisen yrityksen palveluksessa.

Mielikuvitukseni kehitti tätä ensiluokkaista viestintää vielä hieman pidemmälle. Jatkokertomuksessa sain lisäksi etanapostissa asiallisen, toimitusjohtajan allekirjoituksella varustetun kohteliaan hylkäyskirjeen. Seuraavan päivän Aamulehteä selaillessani huomioni kiinnittyi ilmoituksia-palstaan; siellähän nimitysuutisten seassa oli myös tiedote minun hylätyksi tulemisestani!

Mahdollisia tv- ja radiokampanjoita en ehtinyt seuraamaan, mutta eräänä arkiaamuna kauppaan lähtiessäni satuin kuulemaan yläilmoista ääntä ja toden totta: Pitts Special -mallinen taitolentokonehan siellä kaarteli ja Sorsapuiston talon kohdalla tiputti 5000 lentolehtistä maahan. Poimin niistä yhden ja luin tavattoman kohteliaan tekstin, jossa kerrottiin kuinka Neiti P. (nimi muutettu) ei tällä kertaa tullut valituksi kansainvälisen markkinoinnin avainhenkilön tehtävään. Seuraavaksi koneen perästä alkoi suihkuta savua ja taitavasti kaarrellen kone muodosti taivaalle seuraavanlaisen tekstin:

Valitettavasti Neiti P. ei tällä kertaa tullut valituksi yrityksemme palvelukseen. Terveisin Yritys Oy:n väki!

Ennen poislähtöään kone kiepautti vielä muutaman taidokkaan silmukan muodostaen firman logon taivaalle.

"Kuinka huomaavaista", mietin mielessäni ja taittelin lentolehtisen varovasti taskuuni. Kaupasta ostin limsaa ja valmista Knorrin tomaatti-mascarponekeittoa.

Ajat ovat tosiaan muuttuneet. Yritykset ovat sisäistäneet sen faktan, että kohtelemalla yliolkaisesti työnhakijoitaan he samalla kohtelevat yliolkaisesti potentiaalisia tai jo olemassaolevia asiakkaitaan. Tämän vuok

nap, nap, nap

...hetkinen, minun täytyy nyt keskeyttää bloggaaminen, sillä ikkunaani naputetaan. Se näyttäisi olevan jonkinlainen kirjekyyhky.